Coffee is a drug... a warm, delicious drug

Mikä päivä!! Siis yleensä olen ihmetellyt kun ihmiset on aivan plasmat sekasin jos on aamukahvi jäänyt välistä. No, itselläni sitä ei ole kait koskaan tapahtunut, joten oletin että kyllä se on korvien välissä vika, mutta tämän päivän jälkeen aloin miettimään jo sanojeni takaisin ottoa.
Aamu alkoi siis melko lupaavasti, olin nukkunut hyvin ja olin suorastaan pirteä (en todellakaan ollut pirteä, mutta normaaliin aamuun verrattuna, elossa). No, kävelin sitten iloisena keittiöön keittämään kahvia, mutta harmikseni rakas espressokeittimeni ei jostain syystä keittänyt kahvia. Siitä se sitten lähti....
Seuraavaksi menin pesemään hampaita ja siinä samassa tiputin Iphoneni vessanpönttöön. No ei se vielä mitään, myöhästyin bussista koska en omista kelloa, muuten kuin puhelimen kellon ja ehkä se puhelimen kuivaus föönillä vei hiukan odotettua enemmän aikaa. Kouluun päästyäni olin jo uskomattoman ärsyyntynyt, väsynyt ja nälissäni. Koulun jälkeen minun piti mennä töihin ja sen jälkeen nähdä ystävättäreni kahvilla, muttemme ollut sopineet mitään sen kummempaa aikaa tai paikkaa ja ilman puhelinta en voinut ilmoittaa missä tapaamme tai milloin, joten rankan työpäivän jälkeen seisoin 45 minuuttia kylmässä toivoen että kyseinen henkilö jäisi juuri sillä pysäkillä pois missä minä seisoin, ja ihme kyllä hän jäi! Ensimmäinen positiivinen asia. Kotiin kun lähdin illalla, niin myöhästyin taas bussista, ja silloin aloin jo olla niin turhaantunut kun ihminen vain voi olla ja teki mieli vain itkeä ja aloittaa itkupotkuraivari... onneksi sain hillittyä itseni. Nyt onneksi mieli on jo noussut huimasti ja edessä on sauna ja tv, sekä hyvä ruoka <3

Mitä tästä opin:

                    Toisaalta, toinen vaihtoehtoinen syy edellämainituille tapahtumille on vain: maanantai.